Palvelusetelin laajempi käyttö tehostaisi julkisia palveluita07.06.2011 Asiakkaan valinnan oikeus julkisissa palveluissa ja keinot sen edistämiseksi ovat olleet tiheään esillä sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistä koskevassa keskustelussa, selviää Pekka Lithin tuoreesta tutkimuksesta. Työ- ja elinkeinoministeriön tilaaman tutkimuksen mukaan asiakkaan valinnanmahdollisuutta tukevia malleja on käytössä, mutta ei vielä laajasti osana julkisten palveluiden järjestämistä. Asiakkaan oikeus valita tarpeeseensa sopiva palvelu ei vielä ole Suomessa arkipäivää. Tässä mielessä Suomi poikkeaa selvästi muista Pohjoismaista, joissa asiakkaan oikeus valita palvelun tuottaja on vahva ja korostunut periaate. Esimerkiksi Ruotsissa asiakkaan oikeus valita palveluntuottaja – joko yksityinen tai julkinen – perustuu lakiin. Eräiden tutkimusten mukaan kansalaiset olisivat myös Suomessa halukkaita valitsemaan palveluntuottajia nykyistä laajemmin. Asiakkaan valinnan mahdollisuuksien ja oikeuden lisääminen olisikin luonteva seuraava askel julkisten palveluiden kehittämisessä. Sosiaali- ja terveydenhuollossa palveluseteliä on toistaiseksi voittopuolisesti käytetty kysyntähuippujen ja palveluiden lisäkysynnän tyydyttämiseksi. Palveluseteli tarjoaa kuitenkin kunnan näkökulmasta uuden työkalun julkisten palveluiden innovatiiviseen kehittämiseen, sillä se luo mahdollisuuden tarjota tarkemmin kuntalaisten tarpeita vastaavaa palvelua. Samalla se lisää palvelun laatua kehittävää dynamiikkaa palveluntarjoajien välille. Myös yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuusmallit voivat kehittyä palvelusetelin käyttöönoton avulla. Kohdennettuja maksuvälineitä on toistaiseksi kehitelty vuosien kuluessa toisistaan erillisinä kokonaisuuksina, eri lähtökohdista ja erilaisten sidosryhmien toiveiden mukaisesti. Hyvää tarkoittavasta kehitystyöstä on seurannut paljon säädöksiä ja byrokratiaa. Tutkimuksen mukaan aiempaa yhtenäisempi kohdennettujen maksuvälineiden järjestelmä muun muassa vähentäisi järjestelmien päällekkäisyyksiä, lisäisi järjestelmien vaikuttavuutta ja parantaisi järjestelmien läpinäkyvyyttä. Lisäksi yhtenäisemmällä järjestelmällä saataisiin kustannussäästöjä julkisissa menoissa, kun maksuvälineiden käyttöön liittyvästä päätöksenteosta ja valvonnasta vapautuisi voimavaroja muihin tehtäviin. |